Tänään olin "metaprogetto"-kurssilla. Viime kerralla ryhmämme hajoitettiin, ja nyt pääsin uuteen ryhmään. Siihen kuuluu lisäkseni kolme nuorta italialaisneitoa, parikmppisiä ilmeisesti kaikki, yksi oli tosin tänään kipeänä. He olivat suunnitelleet suklaa-tehtävään appelsiininmuotoista suklaata. Ihan kiva idea, en tiedä, miten tuon käytännössä toteuttaisi, mutta enpä nyt jaksanut sitä niin paljoa miettiä. Vielä. Jos nyt pääsee kunnolla kyytiin ensin tuohon liikkuvaan junaan. Kiva idea sinänsä, voisi olla kaunis tarjottava.

Meillä on torstaisin aina aamupäivät luentoa, ja piiiitkän lounastauon jälkeen iltapäivä tehdään projektia, ja opettajat kommentoivat jokaisen ryhmän työtä erikseen. Luennot on mielenkiintoisia, ne kun kielivät niin paljon muotoiluajattelusta. Tänään aiheesa oli yrityskuvan rakentaminen tuotteilla. Luennoilla on paljon kuvia ja käytännön esimerkkejä, joten puolikielinenkin pysyy mukavasti kärryillä, kun vain jaksaa keskittyä.

Projektia tehdään hieman toiseen malliin kuin meillä; koko suunnittelun alkuvaihe, taustatutkimus- ja tiedonhankintavaihe, kootaan käsin kirjaksi – siis ostetaan kirjakaupasta tyhjä kirja ja piirretään sinne käsin kuvia, kirjoitetaan käsin tekstit ja leikataan-liimataan kuvia. Kiva juttu, jälki on persoonallista, pysyy piirrustustaitokin yllä, kun koko ajan pitää jotakin luonnostella käsin. Tosin latoisin mieluusti tekstit koneella ja leikkaa-liimaisin ne kirjaan ;o) Ehkä olen tuossa kohtaa lusmu, jonka proffat laittaisivat äkkiä ruotuun, jos olisin oikea italialainen. Laikki luonnostelu tehdään käytännössä käsin. Se on minustakin parempi, se on niin nopeaa, kun sen osaa. Ja osaa, kun tekee. Jos ei tee, niin äkkiä ei myöskään osaa. Minusta ohjelmat on hyviä sitten, kun jo tietää, mitä tekee. Sitten esityspäivänä tosin kootaan asiat plansseille, jotka tehdään koneella ja tulostetaan. Tässä voisi kyllä ajatella ekologisemmin ja käyttää tykkiä, tuntuu turhalta tulostaa plansseja, mutta ehkä siihen on syynsä. Tuo taustatutkimuskirja esitetään samalla.

Minun piti viimeistään tällä viikolla käydä työpajojen turvallisuuskurssit, jotta saisin kulkuluvat noihin pajoihin. Kuinka ollakaan pääsi tuollainen pikkuseikka unohtumaan, ja muistin vasta alkuviikosta. Siis kokonaiset kolme viikkoa on ollut aikaa... Pääsin perjantaiksi valokuva- ja videopajalle, mutta ainoa mahdollinen mallipaja olisi ollut tänään iltapäivällä, kun minun piti aloittaa uuden ryhmän kanssa. Siispä jätin pajat. Onneksi niitä turvakursseja on vielä myöhemminkin, mutta harvakseltaan, kerran kuussa. Eikä ajat välttämättä ole sen parempia.

Kävin tiistaina vyöhyketerapeutilla. Se on sellainen rentouttava, mukava tapa hoitaa jumiutuneet hartiat ja vähän muitakin ikäviä oloja kropassa. Siellä suomessa kävin aina silloin tällöin, ja veri jaksoi nousta päähän asti. Nyt en ole käynyt, kun olen ollut täällä, ja kaiken lisäksi on pitänyt jännittää koko ajan, hartiat on korvissa, selkä jumissa silmät sirrillään koko ajan, ihan vain jotta jotakin ymmärtäisi. Ja että moitteettomasti onnistuisi oleskelemaan täällä ;o) Tuloksena siis jumi, veri ei oikein jaksa päähän asti virrata ja se hiukan haittaa ajattelua. Hoito oli oikein miellyttävää, täällä nämä harrastavat tätä klassista vyöhyketerapiaa, eli hierovat jalkapohjia. Vaikka välillä oli oikein kirpakan kipeitä kohtia, niin olipa taivaallisen rentouttavaa. Koko paikka oli aika hippieluola, suitsukkeet tuoksuivat, rentouttava new-age soi, ja vyöhyketerapeutti keskittyi. Oiva paikka painua unen rajoille. Menen ensi viikolla uudelleen, vaikka olikin oiva, ei kuitenkaan ihmeisiin hänkään pystynyt. Eli jumi helpotti, vaan ei (vielä)kadonnut.

Kuva Brunatesta, Comon läheltä